keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Kreikka - Parga

Kuten mua Instagramissa seuraavat tietääkin, oltiin Antin kanssa reissussa Kreikassa ja palattiin Suomeen viime viikon tiistaina. Lähdettiin reissuun vähän sillä fiiliksellä, että se on meidän etko-häämatka/rentoutumisloma/parisuhdeloma. Koko kevään stressi ja sairastelut sai kyllä kyytiä, sillä reissu rentoutti kumpaakin tosi paljon. Ite ainakin koin, että maiseman vaihdos ja täysi nollaus auttoi paremmin tän kesäloman alkuun. Koska reissu oli kaikinpuolin ihana ja onnistunut, halusin jakaa kuvia teidän kanssa ja myöskin vinkkejä, mitä Kreikan Pargassa kannattaa tehdä.

Saavuttiin perille vasta myöhään maanantai-iltana, joten käytiin vain nopeasti syömässä ja mentiin nukkumaan. Tiistai-aamuna hotellin aamupalalle mennessä sää oli melko harmaa, mutta lämmin. Tiistai olikin keleiltään huonoin, sillä silloin ripsi melkein koko päivän. Sade ei meitä haitannut ja lähdettiin kiertelemään rantapromenadille ja sen pienille kaduille. Ensimmäinen päivä olikin lähinnä ihmettelyä ja paikkaan tutustumista.


Keskiviikkona paistoi aurinko jo hyvinkin lämpöisesti ja päätettiin lähteä rannalle. Kiivettiin ensin vanhan linnoituksen luokse ja ihmeteltiin aika hienoja maisemia. Linnoituksesta kun näki koko pienen kylän. Linnoituksesta jatkettiin Valtos-rannalle ja köllöteltiin auringossa hyvän aikaa. Yritin uida meressäkin tuolloin mutta vesi ei ihan tarpeeksi lämmintä vielä ollut..Joka ilta vähän laittauduttiin ja käytiin jossakin syömässä ja ihasteltiin hämärässä valoja ja merta. On muuten tuo Parga aika tunnelmallinen paikka!





Torstaina haluttiin lähteä vähän kauemmas tutkimaan rantaa, joten otettiin vesitaksi Lichnos-rannalle. Vesitaksi oli aika halpa, sillä meno-paluu yhteensä 18 €. Matka Lichnosiin kesti noin 25 minuuttia ja samalla pystyi nauttimaan ihanista maisemista! Muutenkin yksi isoin nautinto koko reissussa oli aivan mahtava, värikäs ja vehreä luonto. Tälläinen herkkishän siellä oli ihan tippa linssissä melkein koko ajan!

Lichnosilla minäkin jopa jo uskaltauduin uimaan meressä! Rannat oli aika siistejä ja rauhallisia. Muutenkin koko reissun mielekkäin osa oli se, että joka puolella oli rauhallista ja ihmisiä ei ollut liikaa. Toisaalta suurin sesonki taitaapi alkaa nyt kesäkuun alussa, joten meininki voi nyt olla toinen.. Käytiin myös rannan vieressä olevassa Tavernassa syömässä ja söin aika hyvän kreikkalaisen salaatin!



Lichnosista innostuneena haluttiin nähdä vielä yksi ranta, Sarakiniko, johon suunnattiin perjantaina. Sarakinikolle oli vähän pitempi venematka tiedossa, (30min), mutta sekin meni tosi nopeasti upeita maisemia katsellessa. Sarakiniko oli Lichnosiin verrattuna aika pieni, mutta ihana ja rauhallinen ranta. Oltiinkin siellä useampi tunti ja vasta viiden aikaan tultiin vesitaksilla pois. Perjantaina varattiin myös matka Acheron-joelle, joka olikin koko reissun vaikuttavin kokemus.

Lauantai-aamuna odoteltiin Tjäreborgin bussi saapuvaksi ja lähdettiin päivän reissuun. Ensimmäisenä suunnattiin vanhalle temppelille, jossa aikoinaan palvottiin Haadesta ja pyhiinvaeltajat tulivat ottamaan yhteyttä tuonpuoleiseen. Tämän jälkeen suunnattiin Acheron-joelle. Mytologian mukaan kyseistä jokea pitkin Kharon souti kuolleiden sielut Haadekselle ja jopa Akhilleus olisi kuulema kastettu tuossa joessa. Paitsi tietty se kantapää unohtui dipata jokeen. Ostettiin paikan päällä kahlauskengät, koska joen kivet olisivat tehneet melko ikäväksi paljain jaloin kävelyn.

En ole ikinä, missään nähnyt niin hienoja maisemia, kuin Acheron-joella. Suuret kalliot molemmilla puolilla, vehreä luonto ja aivan kristallinkirkas vesi. Kuvista ei edes huomannut, että seisotaan vedessä sen kirkkauden vuoksi. Kahlattiin jokea eteenpäin ja ihasteltiin maisemia, otettiin kuvia ja ihmeteltiin vähän lisää.


Sunnuntaina päätettiin viettää kauppapäivä. Vaikka Pargan turistikaupat olivatkin pieniä kauppoja, osa vähemmän krääsää ja osa enemmän, löydettiin kuitenkin ihan hyviä ostoksia. Ostin itselleni muun muassa mekon ja vähän koristeellisemmat sandaalit. Oli mukava viettää rento päivä, sillä maanantaina pitikin jo lähteä. Tosin maanantai vietettiin hotellin uima-altaalla ja käytiin vielä rantapromenadilla syömässä.

Sellainen oli meidän reissu. Vaikka reissussa olikin ihanaa,
on ihan mahtavaa päästä nyt kunnolla suunnittelemaan häitä ja vähän lomailemaan!

 
tiistai 2. toukokuuta 2017

Kun mikään ei riitä

On ihan uskomatonta, että kello on melkein kahdeksan ja ulkona paistaa aurinko. Tänä aamuna heräsin viideltä siihen, että oli ihan hirmuisen valoisaa: jospa nyt se kevät olisi kunnolla rantautunut tänne! Kevät, aurinko ja tavallaan taas pieni uusi alku on tervetullut ainakin tänne.Osa teistä seurailikin mun vaihderikasta viime viikkoa Instagramissa..

Toissa viikonloppuna mun kurkkuun alkoi sattumaan ja viikonloppuna tulikin kunnon flunssa. Maanantaina sain antibiootit ja kortisonin, koska mun keuhkot rohisi ihan hirveällä soundilla. Ääni lähti ja olo paheni viikkoa kohti. Torstaina leposykkeen ollessa 140  ja hengittämisen ollessa hieman vaikeaa, päätin mennä sairaalaan. Huomattiin, että happisaturaation mukaan mulla onkin jo happivaje ja röörit niin tukossa, että edes sairaalan avaavat ei hirmuisesti auttaneet. Niinpä jäin osastolle ja pääsin lauantai-iltana pois. Nyt onkin käytössä kunnon teholääkkeet astmaan ja pitäisi ottaa superrauhallisesti. Eilen kävin pienellä kävelyllä Antin kanssa ja otti kyllä yllättävän koville. Nyt pitäisi aktivoida itseensä taas pikkuhiljaa. Todellakin pikkuhiljaa, sillä toipuminen voi kuulema kestää jonkin aikaa. Mua harmittaa ihan älyttömästi, että jouduttiin perumaan nyt tulevan perjantain keikka muunmuassa tän takia. Mun on vaan hoettava, että terveys ensin ja astman ja näiden asioiden kanssa ei oo leikkimistä.

Kuitenkin sairastelun ja kaiken tämänkin kevään kiireen keskellä mua on alkanut rassaamaan itsessäni se, että koen koko ajan hirveän pahaa mieltä siitä, jos en pysty suorittamaan jotakin asiaa täydellisesti ja se, että stressaan ihan hirveästi mukavistakin asioita.  Mulla on paha mieli siitä, etten oo kerennyt nähdä kavereita, mulla on paha mieli siitä, että kandista ei tullut kovin hyvä, vaikka ajatuksena olikin vain saada se läpi. Mulla on paha mieli siitä, että oon sairastellu. Stressaan siitä, että mua pyydettiin pitämään valmistujan puhe meidän valmistujaistilaisuudessa, mua stressaa koko kesä ja tulevat kuviot. Vaikka mä järjellä ajateltuna tiedän, etten stressaamalla niitä asioita paranna ja tiedän, että esimerkiksi ensi viikolla helpottaa jo kummasti. En mä oo aina ollut tällänen, joten miks nyt?


Kyse ei ole siitä, että muut laittaisi ja kasaisi paineita mun niskaan. Kyllä se olen mä, joka itseäni tylytän tai vaadin itseltäni ihan liikoja. Ehkä se on se, että kokee kelpaavansa itselleen silloin, kun on verenmaku suussa painanut menemään ja hoitanut asioita. Ehkäpä mun alkukesän haasteena onkin oppia relaamaan oikeissa paikoissa ja antamaan itselleni vähän armoa..

Onko täällä muita stressaajia ja itsellensä armottomia tyyppejä?