perjantai 3. lokakuuta 2014

Miltä lastentarhanopettajan kuuluu näyttää?

Minulta kysytään melko usein,mitä opiskelen. Lastenohjaajakoulutuksen aikaan ja nyt yliopiston aikana ihmisten reaktio on aina sama. "Ai oikeesti? Et sä näytä yhtään lastenohjaajalta/lastentarhaopettajalta!!" No hmm. Miltä sen lastentarhaopettajan tai lastenohjaajan pitäisi sitten näyttää? Marimekkopaitaiselta (huom!En parjaa Marimekkoa),meikittömältä hissukalta. Väritön,hajuton ja mauton.

Stereotypioita eri ammattikunnittain on melko paljon. Tuntuu kuitenkin, että nämä stereotypiat, varsinkin kasvatusaloilla, tuntuu olevan jäänteitä 1950-luvun yhteiskunnasta.Onhan se totta, että tietyntyyppiset ihmiset hakeutuvat esimerkiksi juuri lastentarhaopettajiksi. Niin, tietyn tyyppiset ihmiset luonteeltaan. Ulkoiset asiat ovat sivuseikka alalle soveltumisen kannalta. Vaikka jotkut ihmistyypit saattavatkin melko vanhanaikaisesti ajatella, että hiuksiaan värjäävä,meikkaava ja tatuoitu tyyppi ei lasten kanssa työskentelyyn sovellu.



Onhan toki totta, että lasten kanssa työskennellessä on tietty pukeutumiskoodi. Eli yleiset suositukset, miten esimerkiksi päiväkotiin pitää pukeutua. Liian paljastavat vaatteet eivät työympäristöön käy ja esimerkiksi lävistykset saattavat vaarantaa turvallisuutta. Niin työntekijän, kuin vaikkapa pienen lapsenkin. Tatuointeja minun ei ole tarvinnut piilotella, vaan lähinnä työntekijät ja lapset ovat niitä halunneet ihastella.

Kun itse on nähnyt suvaitsevaa työyhteisöä itsensäilmaisun (tatuoinnit,lävistykset yms) kannalta, mietityttääkin, miksi niin monella on vieläkin vanhanaikainen stereotypinen käsitys alani työntekijöistä? Ovatko ihmiset todellakin nähneet vain näitä värittömiä,hajuttomia ja mauttomia työntekijöitä ja siksi tämä käsitys yhä elää? Vai voiko olla niin, että vaikka kuinka nykyisin taistellaan ja kuulutetaan itseilmaisun puolesta, alalla kuin alalla, ihmiset silti haluavat ulkomuodoltaan tietyntyyppiset ihmiset lastensa kanssa työskentelemään. Jos näin on,miksi se on niin?

Itse uskon, että esimerkiksi lävistetty tai tatuoitu ihminen ei ole pahaksi lapselle.Uskon, että tämän tyyppiset ihmiset antavat lapselle tiettyä rohkeutta itseilmaisuun.Jollakin tasolla tämä kasvattaa lapsia myös erilaisuuden hyväksymiseen, ei pelkästään erilaisuuden sietämiseen. Ja eivätkä ne tatuoinnit,lävistykset tai muut ulkoiset (joidenkin mielestä negatiiviset) asiat vähennä työntekijän ammattitaitoa. Ihan saman koulutuksen työhön he ovat saaneet, kuin muutkin saman tutkinnon suorittaneet.

Yhteiskunta muuttuu, ihmiset muuttuvat, itseilmaisusta ja oman persoonallisuuden näyttämisestä on tullut hyväksyttävää yleisellä tasolla. Varhaiskasvatusala ja muu kasvatusala muuttuu tämän kaiken mukana. Alalle hakeutuu rohkeita naisia ja miehiä, jotka ovat ylpeitä itsestään juuri sellaisena kuin he ovat. Tällaista esimerkkiä pitäisi aikuisten näyttää lapsille. Joten, kun seuraavan kerran joku kertoo opiskelevansa jotakin tiettyä alaa, laske kymmeneen. Yhdistä ala ja tyypin ulkomuoto toisiinsa. Ajattele sisäisiä ominaisuuksia ja muodosta sitten vasta käsitys, voiko tyyppi istua omalle alalleen.



9 kommenttia :

  1. Et sinä nyt niin erikoisen näköinen lastentarhaopettaja ole..tai opiskelija. Olet vaan nuori ja iän myötähän ihminen muuttuu konservatiivisemmaksi kaiken suhteen. Kaikissa ammattikunnissa on nykyään teitä tatuoituja hiuksensa värjääviä ihmisiä. Se on nykyään ennemminkin yleistä kuin poikkeavaa. Poikkeavampi on ihminen joka ei ole tatuoitu tai värjää hiuksiaan. Kannattaisi ehkä hiukan itsekin katsella ympärille, ennen kuin ylentää itsensä niiden coolien erikoisten luokkaan. En ymmärrä asennettasi ollenkaan. Mun kaveri opiskelee lakia...ja ihan samalle se näyttää kuin kaikki muutkin 23 vuotiaan...itseasiassa tosi paljon sun näkönen ja tyylinen. Tää on vähän sama kuin 70-luvulla nuoret luuli että leveät lahkeet on erikoista ja kiharapehko tai polkkatukka jonka latvat on taivutettu...nekin oli kaikki erikoisia..mitäs niistä nyt ajatellaan? =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, en ole ääripää räväkkä mutta eroan suuresti ainakin niissä työyhteisöissä, joissa olen ollut. Ja tosiaan kuulen tuota lausetta aika usein, etten näytä yhtään lastentarhaopettajalta/opiskelijalta.

      Perustan tosiaan myös tuon tatuointikommentin näihin työyhteisöihin,joissa olen ollut. Niissä olen ollut ainut,jolla on esimerkiksi juuri tatuointeja, ja siksi ollut "poikkeava" työyhteisössä.

      Tekstissäni myös mainitsin, että yhteiskunta muuttuu ja myös alani ihmiset muuttuvat ja ihmettelen juuri sitä, miksi näitä vanhahtavia stereotypioita vieläkin on. En ole ylentänyt itseäni mihinkään luokkaan, vaan näen itseni juuri nykyisin normaalina,tulevana varhaiskasvatuksen työntekijänä. Ja tätä "normaaliutta" ei vielä kaikissa paikoissa ymmäretä,että tällaisia ne päikkärin tätit todellakin ovat. Vanhat stereotypiat elävät, jostain syystä, ja sitä tässä pohdin, että miksi näin on.:)

      Tekstissä ei ole kyse muutenkaan asenteesta, vaan perustan sen omille kokemuksilleni ja minulle sanotuille asioille itsestäni.
      Mutta kiitos kommentistasi!:) Jatkossakin toki saa kommentoida,mielellään sen oman nimen kera myös!:)

      Poista
  2. Tää on kyllä niin totta! Luin kerran jutun jossa tatuoitu ja lävistetty, sekä voimakkaan hiusvörin omaava äiti oli saanu tosi paljon kaduilla huuteluja osakseen siitä kuinka huono äiti hän on kun hän näyttää tältä. Mun mielestä sekin on jotenkin niin väärin että jos on äiti, täytyy olla neutraali eikä panostaa saisi panostaa tai huolehtia itsestään. Sama on näissä hoito/kasvatustyön ammateissa. Opiskelen sairaanhoitajaksi, niin kyllä oli lehissäkin mielipide palstalla kirjoitettu opiskelijoiden juhlimisesta ja siitä kuinka: ''Siellä on jopa tulevia terveyden alan ammattilaisia!'' ja tämän takia moni oli jo haluamassa kuolla ennen kuin olemme virkaamme päässeet. Mun mielestä ihan naurettavaa että ollaksemme hyviä ammatissamme me ei saatais näyttää raamista poikeeavilta tai pitää hauskaa (ja vielä vapaa ajallamme) tai olla sellaisia kun ollaan! Toivottavasti maailma muuttuis siinäkin suhteessa parempaan suuntaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin!:) Ja kun just se, että kaikki kuuluttaa sitä kuinka kaikki pitää nykyisin suvaita, ja silti tutkimukset näyttää ihan toista!:) Pitäisi muistaa noissa juhlimisasioissakin se, että ihmiset on virassa erilaisia kun vapaa-ajalla.Jos vapaa-ajan toiminnat/huvit/tekemiset eivät vaikuta työhön, se on ok. Jos se vaikuttaa negatiivisesti työhön, saa jo taivastella tai puuttua asiaan.

      Toivotaan, että suvaitsevaisuus tosiaan eri aloilla saisi tilaa!:) Kiitos kommentista!:)

      Poista
  3. Veikkaan että ihmiset haluaisivat usein melko "luonnollisen" näköisen tarhatädin lapsiaan hoitamaan, että lapset tottuisivat luonnollisuuteen ja ns. normaaliuteen, ja ottaisivat siitä esimerkkiä. Luonnollisuus on nykyään aika harvinaista nimittäin, ainakin alle kolmekymppisille.
    Itse opiskelen ammattiin, jossa pitää työaikana olla melko hajuton ja mauton, ja ymmärrän kyllä että esim. työnantaja voi vaatia sitä, jos haluaa. Hyvä sulle kuitenkin, että sulta ei sitä ole väkisin vaadittu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla juuri näinkin,mutta "antaa kaikkien kukkien kukkia" ajatus pitäis mielestäni lapsille myös opettaa. Tottakai myös luonnollisuutta pitää näkyä, ja onhan joka päiväkodissa väkisinkin erilaisia tyyppejä,onneksi!:)

      Toki joillakin aloilla tämä neutraalius voi olla vaatimus, ja ymmärrän sen kyllä!:) Olisi mielenkiintoista lukea tällaisesta alasta,oisko tässä sulle postauksen paikka?Täällä ainakin yksi innokas lukija!:)

      Kiitos kommentista!:)

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Oon iteki päiväkodissa töissä, ja kyllä sielä on kaikennäköstä porukkaa. On paljon näitä "vanhankansan" työntekijöitä, niitä hajuttomia ja mauttomia, ja sit on meitä nuorempia jotka uskaltaa "räväyttää". Toki vaatteet on ei-paljastavia ja muutenkin soveliaita alalle. Mut melko hauska on huomata, et miten musta väri on pääosassa lähes kaikkien vaatteissa. Ja mun mielestä musta ei oo päiväkotiväri.. :D mut hei, ole ylpeä siitä "ettet näytä lastenhoitajalta/opettajalta", et oo vielä siis lokeroitunut. Pidä rohkeesti oma tyyli, sillä olen sun kanssa samaa mieltä: lapsille on hyvä opettaa, että ihmiset on erilaisia, jo pienestä pitäen. :)

    VastaaPoista